Kulkutautiajan kuorolaisen soittolista

Mikko Kuivalainen, basso
Mikko Kuivalainen, basso
Koronaepidemia keskeytti kuorojen toiminnan lähes kokonaan. Siellä täällä näkee joitakin hienoja virtuaalisia toteutuksia, mutta treenejä ja konsertteja ei vain korvaa mikään virtuaalinen tekeminen. Kokosin tähän blogikirjoitukseen kuluneen koronaepidemian aikana minulle tärkeää musiikkia kulkutautiajan kuorolaisen soittolistan muotoon.

Yritän pitää aina korvat auki ennakkoluulottomasti eri musiikkityyleille ja aikakausille. Japani on kiinnostanut minua pitkään monella tapaa ja innostuin aloittamaan japanin kielen alkeiden opiskelun viime syksynä. Japanilaisen Ryuichi Sakamoton (1952-) async vuodelta 2017 on aika melankolinen kokonaisuus, mutta niin on ollut koronavuosikin. Bongasin tämän levyn Rondo Classic -lehden (4/2021) Populaaritaidetta-palstalta. Santeri Kaipiainen kirjoittaa osuvasti artikkelissaan, että Sakamoton musiikki sisältää paljon tilaa: aikaa äänille viipyä ja vaipua.

 

En kyllästy koskaan Einojuhani Rautavaaran (1928-2016) musiikkiin. Nirvana Dharma on keskeisimpiä Rautavaaran 70-luvun kuoroteoksia ja vie kuulijansa ihmeellisiin hindujumala Krishnan maailmoihin jonnekin hyvin kauas. R. D. Laingin runot käsittelevät porttia, jonka kuulija voi tulkita vaikka nirvanaan vieväksi. Rautavaraan Magnificat ja Canticum Mariae Virginis ovat sukua Nirvana Dharmalle ja suosittelen lämpimästi kuuntelemaan myös ne. Näiden teosten keskivaiheilla tapahtuu jotain merkittävää, big bang tai alkuräjähdys. Radion kamarikuoron levytys Nirvana Dharmasta on upea tulkinta tästä alkuräjähdyksen synnyttämästä musiikista. Lukutoukille suosittelen Samuli Tiikkajan Tulisaarnaa (2014). Sen avulla lukija saa perusteellisen ja analyyttisen näkemyksen Rautavaaran musiikista. Minulla Tulisaarnan lukuprojekti kesti todella kauan, koska kuuntelin samalla aina kaikki kirjassa esitellyt teokset.

Aamen tulee vastaan lukemattomien kirkollisten kuoroteosten lopussa. Välillä tuntuu, että aamen on sävelletty pikaisesti päättämään liturginen teksti ja sitten välillä taas aamen saakin aivan keskeisen roolin säveltäjän kynässä. Uskomattoman riemullinen ja upea aamen tulee vastaan Domenico Scarlattin (1685-1757) 10-äänisessä Stabat materissa. Tätä teosta esitetään Suomessa erittäin harvoin, mikä on kyllä sääli.

Johannes Brahms (1833-1897) on rakas säveltäjä Musiikkitalon kuorolle. Brahmsin Ein deutsches Requiem oli ensimmäinen suurteos, jonka kuoro esitti perustamisensa jälkeen. Jatkan kuitenkin vielä aamen-teemaa Brahmsin paljon pienimuotoisemmalla teoksella. Brahmsin sekakuorolle ja uruille säveltämä Geistliches Lied päättyy uskomattoman hienoon aamen-osaan. Brahms maalaa teoksen lopussa koskettavalla tavalla toivon näköaloja brittiläisen Tenebrae-kuoron hienossa levytyksessä.

Koroepidemia on runnellut kulttuurielämää kovin tavoin. Koronarokotusten myötä on tullut kuitenkin jo toivon näköaloja myös meille kuorolaisille ja yleisölle. Toivottavasti näemme pian taas Musiikkitalossa harjoitusten ja konserttien merkeissä!

Blogin kirjoittaja Mikko Kuivalainen laulaa Musiikkitalon kuoron kakkosbassossa.