B9:n esittäminen Helsingin kaupunginorkesterin syyskauden päätöskonsertissa oli jokavuotinen perinne 2012–2019 – tunnelmalliseen pakettiin kuului myös Maa on niin kaunis -laulun esitys alalämpiössä konsertista poistuvan yleisön iloksi. MTK on esittänyt B9:ä kotisalissaan myös Radion sinfoniaorkesterin kanssa sekä Suomalaisen kamariorkesterin kanssa Fiskarsissa vanhassa veitsitehtaassa Tammisaaren Kesäkonserttien puitteissa. Kaiken kaikkiaan MTK on esittänyt B9:n 17 kertaa kymmenen eri kapellimestarin kanssa (ilman pandemiaa esityksiä olisi enemmänkin). Suurin osa kuorolaisista osaa stemmansa ulkoa, ja uudet laulajat pääsevät hyppäämään liikkuvaan junaan. Saman teoksen laulamisessa yhä uudestaan on sekin etu, että pääsee vertailemaan eri kapellimestarien tulkintoja: aksentointia vai laveaa legatoa, kuinka hurja tempo? Matkalle on mahtunut myös lavakomiikkaa, kuten kuorolaisten muisteloista voi lukea.
Ihr stürzt nieder, Millionen? Kuorolaisten merkintöjä B9:n partituurissa.
Musiikkitalon kuoron B9-esiintymiset ovat keränneet kiitosta. Hannu-Ilari Lampila kirjoitti HKO:n syyskauden 2019 päättäneestä B9-konsertista (joht. Bruno Weil) Helsingin Sanomissa 19.12.2019: ”HKO soitti riemukkaasti kohisten. Musiikkitalon kuoro oli parhaimmillaan ja tasaisimmillaan, täynnä kiinteäsointista intomieltä.”
Kapellimestari Eva Ollikainen esittelee kuorolaisille tulkintaansa vuoden 2018 B9-konserttiviikon alussa. Kuoron harjoittanut Jani Sivén seuraa taustalla.
Kuva: Arto Käkönen
Konserttitaltiointi
Ludwig van Beethoven: Sinfonia nro 9. Helsingin kaupunginorkesteri, Musiikkitalon kuoro, sol. Hanna-Leena Haapamäki, Merja Mäkelä, Mika Pohjonen ja Mika Kares; johtaa Eva Ollikainen, kuoron valmennus Jani Sivén. Taltioitu Musiikkitalon konserttisalissa 20.12.2018. Vokaaliosuus alkaa kohdasta 47:15.
Konserttia edeltävä viikko on kuorolle intensiivinen. Kapellimestari vierailee viimeisissä tavallisissa kuoroharjoituksissa, jotta hänen tulkintansa ja johtamistyylinsä tulevat tutuiksi. Vaikka ensimmäinen orkesteriharjoitus on aina kuin hyppy syvään päähän, kokonaisuus hioutuu vääjäämättä konserttikuntoon seuraavissa yhdessä tai kahdessa orkesteriharjoituksessa. Harjoitukset saattavat olla virka-aikaan, mikä edellyttää erityisjärjestelyjä monilta kuorolaisilta. Musiikkitalon kuorolaisen erityisosaamiseen kuuluu joustava työskentely osana isoa koneistoa. Tämä tarkoittaa sopeutumista ahtauteen lavalla, odotteluun tai vaikkapa siihen, että kuulosuojaimet ovat tarpeen patarumpujen läheisyydessä. Kapellimestarin seuraaminen on myös erilaista kuin kuoronjohtajan seuraaminen, jo pitkästä välimatkasta johtuen. Eräs keikalla ollut tenori ihmetteli kerran, eikö kapellimestari näytä sisääntuloja. Harjaantunut MTK:lainen voi vain todeta, että saattaahan tuo näyttääkin, mutta itse pitää laskea.
Peilin edessä on ruuhkaa ennen konserttia. Altto Sonja Fräki ja kumppanit viimeistelevät konserttilookin.
Kuva: tuntematon
Bassot Risto Kinnunen (vas.) ja Jukka Kaario lepotauolla.
Kuva: Arto Käkönen
B9 esitettiin Suomessa ensimmäistä kertaa 12.4.1888. Asialla olivat Robert Kajanuksen johtama Helsingin Orkesteriyhdistyksen orkesteri – HKO:n edeltäjä – sekä tilaisuuteen koottu kuoro. Seuraavan B9-esityksen yhteydessä vuonna 1892 Kajanus perusti sinfoniakuoron, jonka tarkoituksena oli esittää orkesterin kanssa suurteoksia 1–2 kertaa vuodessa. Sinfoniakuoron toiminta loppui 1911, sata vuotta ennen MTK:n perustamista.
Marjut Häkkinen, sopraano:
”Koska Beethovenin 9. sinfonia on melko pitkä, aiheuttaa kuoron sisääntulo jokaisen kapellimestarin kanssa oman keskustelunsa. Jotkut haluavat, että kuoro tulee sisään jo sinfonian alussa, istuu kaikki osat salissa ja nousee seisomaan neljännen osan puolivälissä ennen finaalia. Toiset taas tuovat kuoron sisään ’viime minuuteilla’. MTK lauloi B9:n Susanna Mälkin johdolla 2013. Susanna oli selkeästi ohjeistanut, että kuoro tulee sisään kolmannen osan jälkeen. Sisäänheittovuorossa ollut Upi Rauhala kuunteli tarkasti konserttisalin oven takana, milloin tulee 3. ja 4. osan välinen tauko, jolloin kuoro astuu sisään. Ja lopulta Upi näytti kuorolle, että nyt mennään sisään. Kun pääsimme sisään, oli Mälkin katse todella harmistunut. Kävi ilmi, että olimme tulleet sisään toisen osan jälkeen, mistä kapu ei ollut todellakaan riemuissaan. Olisimme saman tien voineet kävellä ovesta ulos, jos kapun katsetta olisi ollut uskominen. No, näitä sattuu…”
Marja Laasasenaho, sopraano/altto:
”Ensimmäisen kerran, kun olin laulamassa 9. sinfoniaa MTK:n kanssa 2015, piti teos osata ulkoa. Ehkä juuri tuon takia esitys on jäänyt erityisesti mieleeni. Kun nuotit eivät ole tiellä, keskittyminen sisältöön ja musiikin yhteisesitykseen korostuu. Parhaimmillaan tunnelma musiikkitalon konserttisalissa on ollut verrattavissa ison yhteisen nuotion äärelle kokoontumiseen. Musiikista kumpuava hehku kokoaa kaikki yhteen yhteisen kokemuksen äärelle ja sekä esittäjistön että yleisön keskittyminen on tiivis. Jokainen kapellimestari on tuonut erilaisen lisänsä teoksen tulkintaan. Yksi mieleenpainuvimmista tulkinnoista on ollut Aleksander Vedernikovin. Aluksi hämmästelin, että noinkin voimakkaasti painottaen voi teosta tulkita, mutta myöhemmin tajusin, että Vedernikov helpotti laulajien ja erityisesti sopraanojen työtä. B9 on sopraanoille sekä helvetti että taivas – teknisesti helvetillisen raskas ja sisällöltään taivaallista iloa täynnä. Mieluisin esityspaikka B9:lle on ollut Fiskarsin Veitsitehdas 3.8.2019, missä tehdassalin kaiku tuki muuten raskasta ja korkeaa laulamista. Akustiikka antoi energiaa ja laulu sujui paremmin kuin koskaan.”
