Koelaulut huomioitiin myös mediassa. Helsingin Sanomissa 22.11.2011, otsikon ”Sisäänpääsytesti ei pelota korkeaa tenoria” alla, haastateltiin koelauluvuorossa ensimmäisenä ollutta Kari Storckoviusta. Hyvinhän siinä kävi, sillä 1.12. HS uutisoi: ”Storckovius pääsi Musiikkitalon kuoroon”. Kuoroon valittiin noin 80 uutta laulajaa. Ensimmäiset harjoitukset pidettiin 11.12.2011, ja harjoitukset jatkuivat sitten joka toinen sunnuntai Musiikkitalon Paavo-harjoitussalissa. Kymmenen vuoden aikana koelaulujakin on ehtinyt olla useita, mutta toki paljon pienempiä kuin ensimmäiset.
Tiina Rissanen alkuperäisten koelaulumuistiinpanojensa kanssa tammikuussa 2021.
Kuva: Anna Pulkkis
Kolmisenkymmentä ensimmäisissä koelauluissa hyväksyttyä laulajaa laulaa Musiikkitalon kuorossa edelleen kuoron täyttäessä 10 vuotta.
Musiikkitalon kuoro harjoittelee Joonas Kokkosen Requiemia vuonna 2018. Harjoitustilana on yleensä konserttisali tai Paavo-sali, mutta tässä ollaan poikkeuksellisesti Musiikkitalon ravintolassa.
Kuva: Arto Käkönen
Inkeri Penttinen, altto:
”Pääsykokeet Musiikkitalon kuoroon syksyllä 2011. Menin pääsykokeisiin iloisin mielin ja varsin itseluottavaisena. Töissä oli juhlittu minun ja kahden muun työkaverini viisikymppisiä, takana lasillinen kuohuviiniä ja hauska ’päivädisko’. Seisoskelin Sibelius-Akatemian Töölönkadun rakennuksen aulassa ja odottelin vuoroani rauhallisena. Jännitys kohosi kurkkuuni vasta, kun minut kutsuttiin auditorioon. Muistan elävästi Patin [Tapani Länsiö] ja salin takarivissä 1–2 muuta henkilöä – ilmeisimmin he olivat Tiina Rissanen ja Pekka Tarkela. Minun kanssani yhtäaikaa pyrki Hanna Tamminen. Alkoi laulattaminen: Kotimaani ompi Suomi, asteikkoja… – kaikki meni hyvin kunnes tuli prima vistan vuoro. Sain vaikeahkon pätkän laulettavaksi: puolisävelaskelia ylhäältä alaspäin ja päinvastoin. Otin lähtöäänen ääniraudasta ja annoin mennä. Kun tehtävä oli ohi, Pati sanoi: ’Ihan hyvin lauloit muuten, mutta huomasitko että sinulla vaihtoi paikkansa as ja hoo, siinä ihan alussa?’ Tuijotin Patia (jota en entuudestaan tuntenut) tiukasti silmiin ja vastasin: ’Kuule, tuollaista saattaa tapahtua sitten ihan tosielämässäkin, ettäs tiedät!’ Seuraavalla viikolla tuli sitten kutsu kuoroon.”
Marjut Häkkinen, sopraano:
”Kuoron ensimmäisissä koelauluissa oli neljä laulajaa yhtäaikaa laulamassa. Minun setistäni oli sairastunut kaksi henkilöä, joten samaan aikaan koelaulamassa kanssani oli vain yksi toinen naislaulaja. Meidän piti laulaa yhdessä ’Taivas on sininen ja valkoinen’. Hämmennykseni oli suuri, kun kanssalaulajani lauloi samaa laulua kaksi oktaavia alempaa kuin minä, mutta hyvin siitä lopulta selvittiin. Koelaulun jälkeen lautakunnassa istunut Länsiö totesi kanssani laulaneelle naiselle: ’sinä voisit laulaa bassoa’ ja minulle ykskantaan ’sinä tulet sitten laulamaan kuoron korkeimmat nuotit’. Toista laulajaa en myöhemmin kuorossa nähnyt, mutta minut laitettiin 1. sopraanoon.”
Leena Hannula, sopraano:
”Mitä tulee kuoroon pyrkimiseen, niin sain nuotit B9:n allegro-osasta. Jouduin laulamaan sen ilman säestystä. Kun piti laulaa kokosävelaskelasteikko, pyysin Patia kirjoittamaan nuotit fläppitaululle, niin sain äänet kohdalleen. Todistajia paikalla oli koko musiikkilautakunta…”