
Päivi Ruoste
Kirjoittaja on kieltenopettaja ja
Musiikkitalon kuoron altto.
Liityin Musiikkitalon kuoroon koelaulun jälkeen syksyllä 2017. Tässä on listaa niistä vieraista kielistä, joita olen tähän mennessä päässyt laulamaan MTK:ssa:
- venäjä (Prokofjev: musiikki Eisensteinin elokuvaan Aleksanteri nevski, Stravinsky: Les Noces)
- saksa (Brahms: Ein deutsches Requiem, Beethoven: Sinfonia nro 9, Mahler: Sinfonia nro 8, Schönberg: Gurrelieder)
- latina (Mozart: C-molli-messu, Kokkonen: Requiem)
- kirkkoslaavi (Rahmaninov: Vigilia)
- ruotsi (Lindberg: Triumf att finnas till)
- englanti (Ives: Three Places in New England, Harvey: Messages)
- ranska (Berlioz: La Damnation de Faust, Berlioz: Lélio)
- italia (Fantasia Shakespearen myrskystä / ilmanhenkien kuoro teoksessa Berlioz: Lélio)
Harva kuorolaulaja hallitsee kaikkia kieliä eikä tarvitsekaan. Harjoitteluvaiheessa on käytössä erilaisia apuvälineitä. Esimerkiksi Berliozin Léliota harjoiteltiin kuoromestari Jani Sivénin johdolla siten, että saimme jo harjoittelun alkuvaiheessa käyttöömme nuotin, jossa on Juha Karvosen tekemä foneettinen transkriptio teoksen teksteistä. Laulajalle onkin hyödyksi, jos hallitsee kansainvälisen IPA-merkistön (International Phonetic Alphabet) ainakin auttavasti.
Käytössä on kuitenkin muitakin keinoja. Usein kuoron Drivesta löytyy äänitiedostoja, joiden avulla voi harjoitella paitsi sävelkulkuja myös tekstin lausumista. Ylipäätään teosta on tietysti hyödyllistä kuunnella laadukkaana äänitteenä. Äänitiedostoista ja äänitteistä on apua varsinkin harjoittelun alkuvaiheessa ja vaikeimpien kohtien hiomisessa.
Vieraan kielen ääntämistä harjoitellaan paljon myös yhteisissä harjoituksissa. Alkuvaiheessa tekstiä toisinaan toistetaan teoksen harjoittajan perässä. Sanojen lausuminen rytmissä on myös tehokas harjoittelukeino. Musiikki tulee kuitenkin mahdollisimman pian mukaan harjoittelun tueksi, ja ainakin itselläni tämä harjoitustapa on tehokkain tie oppimiseen. Nopeatempoisia tekstikohtia joudutaan usein harjoittelemaan aluksi huomattavasti lopullista esitystempoa hitaammin.
Yksittäisiä äänteitä pysähdytään harjoittelemaan ja toistamaan tarpeen mukaan koko harjoitusprosessin ajan. Erilaiset soinnittomat ja soinnilliset s-äänteet ja vokaalien väri (esim. avoin/suppea–etinen/takainen) ovat asioita, joita tyypillisesti korjataan. Suomen kielen äännekarttaan kuulumattomat äänteet, kuten ruotsin avoin ö-äänne tai venäjän liudentuneet konsonantit ovat päässeet Musiikkitalon kuorossakin erityisen huomion kohteeksi. Ääntämistä voidaan harjoitella paitsi kuoronjohtajan, myös äänenjohtajan tai jonkun kieltä hyvin osaavan kuorolaisen ohjauksessa. Olemmepa joskus saaneet MTK:hon vieraaksi myös ulkopuolisen kielen ja sen ääntämisen asiantuntijan – ja venäjän ääntämisohjeita saimme konserttia edeltävissä harjoituksissa myös Aleksanteri Nevski -konsertin solistilta, mezzosopraano Anna Danikilta!
Sekin pitää muistaa, että hyväkään kielitaito ei automaattisesti tarkoita sitä, että osaisi laulaa kyseisellä kielellä! Ranskanopettajalle Lélio tarjosi yllättäviä haasteita – esim. monikon artikkeleissa des ja les puheessa ääntyy kapea e-äänne, mutta laulaessa pitikin muistaa tuottaa avoin e-äänne.
MTK:n taiteellisen johtajan Nils Schweckendiekin opastuksella on nautinto harjoitella aina, mutta hänen antamansa saksan ääntämismalli on kyllä suorastaan mykistävä, sehr gut, ausgezeichnet! Ääntämisen harjoittaminen ei kuitenkaan edellytä sitä, että kuoronjohtaja puhuisi kieltä äidinkielenään – johtajan ammattitaitoon kuuluu, että hän osaa ohjata oikeaan ääntämiseen teoksen esityskielestä riippumatta. Lisäksi johtaja muistuttaa kuorolaisille siitä, mitä teksti tarkoittaa, jotta tulkinta saadaan kohdalleen. Tämä puoli on yksittäiseltä laulajalta joskus vaarassa unohtua. Etenkin harjoittelun alkuvaiheessa haastetta riittää sekä sävelissä että äänteiden oikea-aikaisessa tuottamisessa.
On mielenkiintoista, miten harjoitteluprosessissa siirrytään alkuvaiheen hapuilusta kohti teoksen ja sen tekstin kokonaisvaltaista hallintaa. Toisin kuin kielenoppimisessa yleensä, kuorolaulussa ei tarvitse kiinnittää erikseen huomiota prosodiaan eli esim. sana- ja lausepainoon tai puherytmiin ja intonaatioon. Nämä asiat on rakennettu sisään musiikkiin. Musiikki ja teksti tukevat yleensä hienosti toisiaan – jos teos on sävelletty hyvin, sanat ja sävelet sopivat jo lähtökohtaisesti yhteen, ja usein alkaa tuntua siltä, että toista ei voi olla ilman toista. Erinomainen esimerkki tästä on Magnus Lindbergin Edith Södergranin runoihin säveltämä teos Triumf att finnas till. Luulenpa, että jokainen kuoromme laulajista osaa nyt siteerata Södergrania, ainakin laulaen.
Jokaisen itseään kunnioittavan ja kokeneen kuorolaulajan yleissivistykseen kuuluukin hajanainen kokoelma erikielisiä fraaseja (korvamatoja), joita voi yrittää sopivassa tilanteessa viljellä. Harvemmin niistä kuitenkaan on varsinaista hyötyä, kun haluaa tilata lomamatkalla itselleen kupposen kahvia.”