Pati [Tapani Länsiö] teki ison ja arvokkaan työn kuoron perustamisessa, moni ei siihen olisi ryhtynyt saatikka siinä onnistunut – Pati sen teki! Kun kuoron perustajajohtaja ja kantava voima ilmoitti siirtyvänsä syrjään tehtävästään, oltiin isojen kysymysten äärellä. Jouduin polttopisteeseen roolini takia. Olin mukana pyöreän pöydän keskusteluissa Länsiön sekä orkesterien ja Sibelius-Akatemian edustajien kanssa, ja sitten myöhemmin potentiaalisiksi katsottujen uusien johtajien kanssa.
Kun kysyn mahdollisista erimielisyyksistä, Pekka korostaa, että asiat eivät ole mustavalkoisia vaan päinvastoin hyvin monitahoisia. Neuvotteluissa oli mukana monta ihmistä, useita näkökulmia ja monenlaisia käsityksiä sekä odotuksia. Pekka piti yllä keskusteluja moneen suuntaan ja pyrki hakemaan kompromisseja kuoron hallituksen tuella.
– Oli joka tapauksessa positiivista huomata, että kuoron tulevaisuuteen haluttiin satsata ja että kuorolle avautui mahdollisuus saada lisää resursseja. Nykyiset johtajat toivoivat esimerkiksi äänenjohtajien palkkaamista, ja tämä toteutuikin sitten orkestereiden kanssa käytyjen neuvottelujen tuloksena. Yhteinen tahtotila ja hyvät yhteistyösuhteet loivan hyvän pohjan yhteiselle suunnittelulle.
Kun harjoitustahti tiivistyi ja toiseksi harjoituspäiväksi oli tulossa maanantai, pelättiin kuoron piirissä, miten tämä vaikuttaisi laulajien määrään – kuorohan ei pysy pystyssä ilman hyviä laulajia. Asiasta tehtiin kuorolaisille kyselykin. Pekka kertoo, että loppujen lopuksi laulajia lähti vähemmän kuin oli pelätty, romahdusta ei tullut. Tuliko neuvotteluissa esiin se vaihtoehto, että kuoron toiminta voisi loppua kokonaan?
– Pyöreän pöydän keskustelujen – kahdenvälisten ja yhteisten – lomassa kävi ilmi, ettei kuoron olemassaolo ole itsestään selvää, mutta muusta kuin kuoron tulevaisuudesta en halunnut keskustella lainkaan. Kuorolla ja minulla oli vain yksi intressi: käydä keskusteluja tulevaisuudesta ja yhteisistä keinoista kehittyä orkestereiden ja kuorolaisten toivomaan suuntaan.
Mitkä sitten ovat Pekan mielestä suurimmat erot kuoron toiminnassa ja aineettomissakin ominaisuksissa ennen ja jälkeen taiteellisen johdon vaihtumisen?
– Ensiksi haluan sanoa, mikä minusta on tärkeää ja pysyvää. Kuoron tulee aina pelata yhteen, ei saa syntyä kuppikuntia. Yhteishenki on pyhä asia, siitä täytyy pitää kiinni.
Suurimpana konkreettisena muutoksena Pekka pitää juuri harjoitustahdin kiristymistä. Se liittyy hänen nähdäkseen moneen asiaan kuoron toiminnassa.
– Tärkeintä on, että kuorossa on ilo laulaa ja kuorolla on hyvä maine. Tällöin riveihin saadaan uusia laulajia, mikä on kaiken toiminnan edellytys. Tämä taas on yhteydessä siihen, miten kuoron ja taiteellisen johdon yhteistyö toimii, millaista palautetta ja arvostusta taiteellinen johto saa orkestereilta, ja edelleen siihen, millaisia resursseja tarvitaan kuoron kehittymiseen.
Resursseista käydyissä keskusteluissa nousi esiin myös kysymys, onko oikein, että äänenjohtajat saavat palkkaa, kun kuoro kuitenkin toimii amatööripohjalta – synnyttääkö tämä eriarvoisuutta ja aiheuttaa siten osaltaan laulajakatoa. Oliko esillä suunnitelmia, että kuorossa olisi enemmänkin palkattuja laulajia?
– Tässäkin asiassa se, missä nyt ollaan, on keskustelun tulos – matkan aikana oli useita näkemyksiä, useita neuvotteluja.
Haluatko sanoa vielä jotain aiheeseemme liittyen?
– Toistaisin vielä, että on tärkeää että kuoro on yhtenäinen – kuoron pitää pysyä ”yhtenä yksikkönä”. Kehittymisen mahdollisuus ja positiivinen ilmapiiri ovat syitä tulla kuoroon ja syitä pysyä kuorossa. Kuorolaiset odottavat saavansa harjoituksista ja konserteista elämyksiä ja onnistumisen kokemuksia, myös innostavia haasteita rakkaan harrastuksen parissa. Kaikkia laulajia roolista riippumatta pitää kuunnella, eikä valtaa pidä keskittää; hallituksellakin on palvelutehtävä suhteessa kuorolaisiin, kuoroon ja yhteistyökumppaneihin. Taiteellisen johdon vaihtumisprosessissa jouduin paljon vartijaksi ja poikkeuksellisen isoon rooliin, mutta onneksi hallitus oli hyvänä tukena ja lopputulos oli saadun palautteen perusteella onnistunut. Kaikki keskustelut käytiin hyvässä yhteistyön hengessä ratkaisuhakuisesti.
– Jakso oli myös niin intensiivinen, että vaikka olin puheenjohtajana neljä vuotta, se tuntui kymmeneltä vuodelta, naurahtaa Pekka lopuksi.
Pekka Pokela asuu Porvoossa. Uusperheeseen kuuluu vaimo, kuusi lasta ja viisi lastenlasta. Pekka on koulutukseltaan diplomi-insinööri ja tekniikan tohtori ja työskentelee liikkeenjohdon strategiakonsulttina ja liiketoimintajohtajana kestävän liiketoiminnan yhtiössä Gaia Consulting Oy:ssä Helsingissä. Yksinlaulua ja musiikin tekemistä hän on harrastanut teini-ikäisestä lähtien. Kipinä kuorolauluun syttyi lukion kuorossa Alajärvellä.
– Aikuisena ensimmäinen oikea kuoro pääkaupunkiseudulla oli Akateeminen Laulu vuosina 1991–1993. Sieltä siirryin Eteläsuomalaisen Osakunnan Laulajiin 1993. Hiljaa Ensemble -lauluyhtyeeseen liityin 1999, ja Musiikkitalon kuoroon tulin heti taipaleen alussa 2011. Motiivinani oli toisaalta se, että halusin kehittyä kuorolaulajana ja saada sykähdyttäviä kokemuksia isoista orkesteriteoksista, ja toisaalta se, että koin jännittävänä nähdä kuoron synnyn ja kehittymisen kaaren.
Anna Pulkkis
Kuva: Mikko Löfroos
