Olen perheestä, jossa kaikki soittivat. Tapailin jo ihan pienenä pianosta Händelin Largoa, ja 7-vuotiaana aloitin viuluopinnot Päijät-Hämeen konservatoriossa.
Kuorolaulu alkoi kirkkokuorossa ja jatkui Lahden musiikkiluokilla, Suomen ensimmäisillä, Laulupuussa ja Chorus Scholaessa. Monista koulutovereista tuli ammattimuusikoita tai aktiivisia musiikin harrastajia, kuten Musiikkitalon kuorolaisia.
– Katriina Kokko [MTK:n sopraano] on tuttu jo kouluajoilta. Riikka Paasikivi [MTK:n altto] oli samassa koulussa, mutta paremmin tiesin hänen siskonsa Lillin, josta tuli Kansallisoopperan johtaja.
Marjut siirtyi muualle lukioon ja jatkoi viuluopintojaan Turun konservatoriossa. 17-vuotiaana hän aloitti myös lauluopinnot. Pianotunneillekin hän meni, ensimmäistä kertaa elämässään.
– Soitin Bachin invention. Opettaja ei millään uskonut, etten ollut koskaan ottanut tunteja, vaan olin oppinut kaiken matkimalla isosiskoani.
Elämään tuli kuitenkin dramaattinen käänne. Marjut joutui onnettomuuteen, joka katkaisi vähäksi aikaa kaiken. Hän lähti Englantiin, ensin pitämään välivuotta ja sitten opiskelemaan uskontotiedettä Andrews Universityn Newbold Collegeen.
”Olen aina sanonut
laulupyynnöille kyllä”
Laulaminen ei ollut kuitenkaan jäänyt kokonaan, ja sitten tapahtui jotain käänteentekevää.
– Kerran, kun olin mennyt huvikseni musiikkiosaston luokkaan harjoittelemaan laulua, eräs melko kuuluisa opettaja tuli kysymään, enkö haluaisi ottaa laulutunteja. Kyllä halusin. Koska olin uskontotieteilijä, opettaja kysyi, varastaako hän nyt minut Jumalalta. Tähän suuntaan olin kuitenkin menossa.
Marjut valmistui laulajaksi Royal Schools of Musicista. Englannin ajoista on paljon hyviä muistoja.
– Kun lauloimme erityylisiä teoksia, saimme aina oppia juuri kyseisen tyylin asiantuntijalta. Muistan myös, kun tein Humperdinckin Hannun ja Kertun Kastekeijun roolin eräässä paikallisoopperassa. Myöhästyin ensimmäisestä harjoituksesta, koska oli juuri satanut lunta ja kahden kilometrin matka teatteriin kesti kaksi tuntia. Englantilaiset eivät tunnetusti osaa ajaa lumessa.
Palattuaan Englannista Suomeen Marjut ei oikein tiennyt, mitä tekisi seuraavaksi.
– Olin ihan kysymysmerkkinä. Halusin kirjoittaa väitöskirjan, olin perehtynyt lasten kokemaan seksuaaliseen väkivaltaan. Haastattelujen tekeminen osoittautui kuitenkin rankaksi, kun minulla ei ollut terapeutin koulutusta.
Kun Suomen Kansallisooppera haki kahta sopraanolaulajaa, Marjutin veli huomasi ilmoituksen ja sanoi täyttävänsä hakemuksen Marjutin puolesta, jollei tämä hakisi.
– Epäilin, etten pääsisi edes toiselle kierrokselle, kun minulla ei ollut suhteita Suomessa. Pääsin kuitenkin viransijaiseksi sisään.
Marjut lauloi Kansallisoopperan kuorossa viisi vuotta. Hänet valittiin myös solistipankkiin.
– Tein esimerkiksi Straussin Lepakon Adelen roolin Mikkelissä.
Lopulta Marjutista kuitenkin tuntui, ettei oopperan kuoro ollut hänelle oikea paikka. Hän päätyi pohtimaan muita ammatillisia vaihtoehtoja.
– Olin jo uskontotieteiden ja kasvatustieteiden maisteri. Päädyin monen koukeron kautta Ylelle töihin, olen HR-puolella päällikkötehtävissä.
Laulaminen säilyi elämässä mukana: Marjut on osallistunut muutamiin produktioihin ja tehnyt solistikeikkaakin.
– Minulla on ollut sellainen polku, että olen saanut laulaa. Sisäinen toiveeni on toteutettu, on se sitten kohtaloa tai johdatusta. Olen toki aina sanonut laulupyynnöille kyllä. Ja sainpa olla oopperalavalla! Olen myös saanut tehdä sen tietoisen päätöksen, etten enää laula ammatikseni. Se oli vaikea päätös, ja monet itkut itkin, mutta sisäinen rauha on tärkeämpi.
Ei ilman vibratoa
Jätettyään Kansallisoopperan Marjut halusi taas laulaa kuorossa. Hän liittyi Suomen Lauluun, mutta hänen äänensä ei sopinut sinne. Sitten hän näki ilmoituksen Musiikkitalon kuoron koelauluista.
– Siitä kohistiin, että mitä tämä on, kun pitää laulaa ilmaiseksi! Menin kuitenkin koelauluun, sillä ajattelin, että isossa kuorossa voisin käyttää ääntäni kunnolla. Sanoin pyrkiessäni, että tämä on viimeinen koelauluni ikinä.
Musiikkitalon kuorossa Marjut onkin saanut käyttää ääntään vapautuneemmin.
– Ainoastaan vibraton käytöstä tuli keskustelua [Tapani] Länsiön kanssa. Olen sanonut, että vibratoni ei lähde ikinä pois, jos laulan soivalla äänellä, ja jollen saa laulaa omalla äänelläni, en voi olla kuorossa. Tunnen Herbert Blomstedtin ja juttelin hänen kanssaan vibratoasiasta. Hän sanoi arvostavansa skandinaavisia kamarikuoroja, mutta sitten on oma paikkansa sinfoniakuoroilla, joissa lauletaan soivalla äänellä, ja soivassa äänessä on aina vibratoa. Toin nämä terveiset kuorolle, eikä asiasta ole tarvinnut sen koommin keskustella.
Koulutuksesta on ollut hyötyä sinfoniakuorossa laulaessa.
– Monet muistelevat kauhulla, kun lauloimme Brahmsia ilman nuotteja, mutta minä olin tottunut ulkoa laulamiseen Englannissa. Äänen viive kapellimestarista kuoron paikoille takakatsomoon on kyllä haastava asia. Varsinkin kun kaikkien kapellimestarien lyönti ei aina ole kuorolle niin otollinen.
Jokaisesta Musiikkitalon kuoron kanssa työskennelleestä kapellimestarista on jäänyt Marjutille jotain hyvää mieleen.
– On ollut hienoja ja myös haastavampia kapellimestareita. Normikuorolaisena olen sitä mieltä, että kenenkään taiteellisen johtajan ei pitäisi projisoida henkilökohtaisia turhautumisiaan kuorolaisiin, mutta me olemme kaikki ihmisiä, ja kaikkia olen arvostanut. Ja riippuu paljon toiminnanjohtajasta, miten asiat sujuvat ja miten taiteellinen johto pystyy kommunikoimaan toiveensa kuorolle.
Tehopakkaus
toiminnanjohtajana
Marjutista tuli Musiikkitalon kuoron toiminnanjohtaja 1.6.2018. Tehtävä tuntui kiinnostavalta ammatillisesta näkökulmasta.
– Minulla on päivätyöni kautta hallussani paljon tietoa ja työkaluja, joita halusin päästä hyödyntämään toiminnanjohtajan tehtävässä.
Kun Marjut kuuli, että Margit Hovi ei ollut jatkamassa toiminnanjohtajana, hän ilmoitti kuoron puheenjohtajalle olevansa käytettävissä.
– Minulle tuli voimakas ajatus siitä, että voisin tehdä toiminnanjohtajan tehtävää. Ylessä on tiukat sivutoimisäännöt, joten selvitin juristien kanssa, ettei ollut kyse kilpailevasta toiminnasta. Kun tämä asia oli selvinnyt, hain paikkaa ja minut rekrytoitiin.
Marjutin mukaan toiminnanjohtajan työ on organisointia – ja kuuntelemista ja sen transponointia organisointiin. Tehokkuus ja järjestelmällisyys on hänelle luonteenomaista.
– Olen työorientoitunut, minua on joskus kutsuttu Duracell-pupuksikin. Jo lapsuudessa hoidin soittotunnit ja läksyt ja ehdin vielä lukeakin. Tein jo 7-vuotiaana itselleni aamuohjelman, joka jakautui viiden minuutin slotteihin!
Ammatillisesta taustasta on ollut paljon apua toiminnanjohtajan työssä.
– Koelaulut, tilat, äänenjohtajien palkat… Tiedän paljon työsopimuslaista palkanmaksuun saakka. Nykyisten työkalujen ja järjestelmien käyttö on minulla hallussa. Henkinen puoli on myös tärkeä, ja siinä aikaisemmat akateemiset opinnotkin auttavat. Tässä työssä kuulee paljon erilaisia elämäntarinoita, asioita, jotka vaikuttavat siihen, pystyykö henkilö osallistumaan kuoron toimintaan. Joskus tuntuu voimattomalta, ja silloin asiaa pohditaan luvalla esimerkiksi yhdessä kuoron puheenjohtajan kanssa.
Kaikkea ei onneksi tarvitse tehdä yksin.
– Kuoron hallitus on tällä hetkellä todella hyvä. En voi tarpeeksi korostaa tätä, ammattitaito on todella rautaista. Yhteistyökumppaneihinkin [RSO, HKO, Sibelius-Akatemia] on hyvät suhteet. Akatemian kanssa on tosin nykyisin vähemmän tekemistä, kun meillä on oma korrepetiittori.
On muutamia asioita, joihin Marjut on tietoisesti halunnut vaikuttaa toiminnanjohtajana. Näitä ovat oma korrepetiittori, laulupaja ja digitaalisten työkalujen ja järjestelmien ottaminen käyttöön.
– En halua käyttää aikaa asioihin, jotka voi hoitaa nopeasti. Toivon myös aina saavani palautetta, jos asiat eivät mene niin kuin pitäisi.
Laulupajan puitteissa kuorolaiset voivat ottaa laulutunteja kätevästi ja edullisesti.
– Ääni on kovilla suurissa teoksissa. On todella hienoa, että kuorolaiset haluavat kehittää itseään.
Onko toiminnanjohtajan tehtävässä tullut vastaan yllätyksiä?
– Yllättävää on ollut se, miten pienetkin kuoron ulkopuoliset asiat vaikuttavat kuorolaisten mielialaan, yhteistyöhalukkuuteen ja käyttäytymiseen kuorossa. Tässä on kuitenkin se hieno puoli, että koen monen kuorolaisen luottavan minuun aidosti. Positiivisesti yllätyin siitä, että pääsin tehtävään sisään tosi nopeasti. Minua oli vähän jännittänyt, muistanko kaiken. Oli hyvä, että minut palkattiin kesäloman alussa, sain aikaa valmistautua ad hoc -tilanteisiin. Esimerkiksi orkesterijärjestäjä saattaa soittaa minulle keskellä päivää. Kuoro näkee työstäni ehkä kymmenen prosenttia!
Marjut kertoo, että konserttiviikkojen tiiviit aikataulut ovat monelle kuorolaiselle haaste, joskus jopa este kuorossa laulamiselle.
– Ymmärrän, että jos on lapsia ja tiukka päivätyö, voi olla ongelmia etenkin päiväsaikaan pidettävien harjoitusten kanssa. On harmillista, ettei kuoron ja orkestereiden aikatauluja pystytä koordinoimaan paremmin, vaikka halukkuutta tähän onkin ollut.
Palkitsevinta Marjutille ovat kuoroyhteisöön kuuluvat ihmiset.
– Kuoro on täynnä käsittämättömän luovia ihmisiä, jotka ovat valmiita auttamaan ja järjestämään kaikenlaista, kuten esimerkiksi korona-ajan etäpikkujoulut.
Marjut on edelleen jatkanut kuorossa myös laulajana. Hän pitää roolit erillään.
– Koen sen näin: olen ensisijaisesti laulaja, ja kun istun penkissä, olen siinä roolissa. Jos minulle tulee silloin viestejä, yritän vastata mahdollisimman nopeasti, että pääsen takaisin laulajan rooliin. Tauoilla ja ennen harjoituksia olen toiminnanjohtaja, ja haluan tehdä sen työn niin hyvin kuin mahdollista.
Pandemian varjosta
kohti juhlavuotta
Maaliskuussa 2020 Musiikkitalon kuoron harjoitus- ja konserttitoiminta joutui tauolle pandemian takia. Tilanne ja vaadittavat toimenpiteet ovat muuttuneet hyvinkin nopeasti. Marjut on kuitenkin ollut ajan tasalla.
– Kun Ylen henkilöstöjohtajalta tuli viesti, että kaikki lähtevät kotiin, sain heti kaikkein tuoreimman tiedon työni kautta. Olin siis onnekkaassa tilanteessa. Kuorossa on muitakin henkilöitä, joilla on nopea pääsy ajankohtaisimpaan tietoon. Olemme voineet välittää tiedon kuorolle nopeasti ja hoitaa turva-asiat asianmukaisella tavalla. Vaikka kuoro ei ole toiminut, hallitus on toiminut koko ajan, ja kokouksia on pidetty.
Harjoituksia on taas syyskaudella 2021 pystytty pitämään turvajärjestelyin. Huolta on kuitenkin aiheuttanut se, että moni kuorolainen kuuluu riskiryhmään.
– Jotkut joutuvat edelleen olemaan poissa tämän takia. Kunnioitan varovaisuutta. Tämän takia olen myös ollut fanaattinen turvatoimien suhteen, haluan että muutkin ympärilläni pysyvät turvassa.
Voisiko olla kuoron toiminnan kannalta kohtalokasta, jos jouduttaisiin uudelleen pidempään sulkutilaan?
– Ei saa tapahtua niin, ettei kuoro voisi harjoitella viikoittain ollenkaan. Sulkutilan varalle on nyt suunitelmia. Näin suuri kuoro ei pysty pitämään etäharjoituksia perinteisillä striimityökaluilla, mutta kuorolla on nyt uusia työkaluja etäharjoitusten pitämiseen. Arto Käkönen [MTK:n basso] on ollut suurena apuna tässä.
Musiikkitalon kuoro viettää 10-vuotisjuhlavuottaan 2022. Mitä toiminnanjohtaja odottaa juhlavuodelta?
– Etenkin sitä, että voimme näkyvästi kiittää toimintaan sitoutuneita kuorolaisia kaikesta musisoinnista, luovasta toiminnasta ja kanssakäymisestä. Tahdon myös juhlistaa hyvin sujunutta yhteistyötä kumppanien kanssa. Meillä on hieno juhlatoimikunta, hienoja asioita on tulossa – kiitos kaikille, jotka ovat olleet aktiivisia ja ottaneet vastuuta! Erityiskiitos taiteelliselle johdolle, äänenjohtajille ja Joelille [MTK:n korrepetiittorille] sekä laulunopettajille, jotka jaksavat tehdä kanssamme töitä.
Tulevaisuus
tarjoaa paljon hyvää
Juhlavuotensa jälkeen Musiikkitalon kuoro palaa taas arkeen. Millaisia tavoitteita ja kehitysnäkymiä kuorolla on?
– Näen kuoron tulevaisuuden positiivisena. On todella hienoa, että meillä on taiteellinen johto, joka uskoo meihin, näkee meissä potentiaalia ja kehittymisen mahdollisuuksia. Positiivinen suhtautuminen on erittäin tärkeää, se, kun Nils [Schweckendiek] sanoo harjoituksissa: ”paljon hyvää”.
Musiikkitalon kuoron ulkomaan valloitus oli jo ovella, mutta matka Ranskaan laulamaan Magnus Lindbergin Triumf att finnas till -teosta peruuntui pandemian takia.
– Tämän myötä kävi ilmi, että meidän tosiaan olisi mahdollista laulaa ulkomaillakin.
Lähitulevaisuuden konserttikalenterit täyttyvät kovaa vauhtia.
– Orkestereilta tulee teospyyntöjä, ja Nilsin pitää sovitella aikatauluja – esimerkiksi 2023 on vilkas vuosi. Näyttää siltä, että orkesterit uskovat tulevaisuuteen, ja paljon mielenkiintoista on tulossa. Kaikkihan riippuu pandemiasta. Toivottavasti rokotusten ja koronapassin turvin saadaan jatkaa konserttitoimintaa. Jos kaikki taas sulkeutuisi, henkinen kustannus olisi suuri. Mutta turvallisuus ennen kaikkea. Täytyy kuunnella, millä ehdoilla ihmiset ovat valmiita tulemaan harjoituksiin.
Palataan vielä siihen olennaisimpaan eli laulamiseen. Mikä on rakkain konserttimuistosi Musiikkitalon kuorosta?
– Sydäntäni lähellä ovat erityisesti oratoriot ja Brahmsin Ein deutsches Requiem – kuoron ensimmäinen konsertti, se koko tilanne, ja että teos esitettiin ulkoa, siinä oli erityinen lataus. Beethovenin ysissä pitää myös aina olla oma latauksensa, siinä on toistakymmentä tahtia korkeaa a:ta. Erityisesti on jäänyt mieleen se Susanna Mälkin johtama Beethovenin ysi, jossa menimme liian aikaisin lavalle. Se oli hupaisa välietappi. Nousimme häpeän tunteesta siihen, että lauloimme energialla. Musiikkitalon kuoro on profiloitunut B9-kuorona, ja tätä voidaan myydä maakuntiinkin. Meillä on massiiviset äänet, jotka pystyvät sitä hyvin laulamaan.
Anna Pulkkis
Kuva: Marjut Häkkinen
