Arvo Pärt: Adam’s Lament

Pärt suunnitteli Adam’s Lamentin (2009) säveltämistä yli 20 vuotta, kunnes hän sai tilaisuuden tuottaa se uskontojen risteyskohtaan Istanbuliin. Teos kantaesitettiin Hagia Irenessä, kaupungin vanhimmassa kirkossa virolaisturkkilaisin voimin kesäkuussa 2010.

Adam’s Lament perustuu venäläisen ortodoksimunkin Pyhän Siluan Athosvuorelaisen (1866–1938) tekstiin, jonka hänen oppilaansa, arkkimandriitta Sofroni Saharov (1896-1993) julkaisi kokoelmassa Staretz Silouan (1973). Kreikassa Pyhän Panteleimonin luostarissa palvelleen Siluanin keskeisimpiä oppeja olivat vihollisen rakastaminen, myötätunto ihmiskuntaa kohtaan, ja suru ihmisen syntien tähden. Pärtin teoksessa sekakuoro edustaa Siluania, kertojaa, jonka puhe reunustaa teoksen keskeisintä elementtiä, miesäänten edustaman Aadamin tuskaa ja epätoivoa hänen kohdatessaan karkoituksensa Paratiisista.

”Siluanille Aadam merkitsi kollektiivista käsitettä, joka kattaa kaikki ihmiset ja yksilöt riippumatta ajasta, aikakausista, sosiaalisesta asemasta tai uskonnosta”, Pärt sanoo. ”Voisi sanoa, että hän on me kaikki, jotka kannamme hänen perintöään. Tämä ”kaikenkattava” Aadam on kärsinyt ja valittanut maapallolla tuhansia vuosia. Itse Aadam, alkuisämme, ennusti inhimillisen tragedian ja koki sen omana syynään. Hän on langennut epätoivon syvyyksiin kärsittyään kaikki maailman katastrofit.”