”Tämä sielunmessu ei ole taivaallinen, maallisista huolista irtautumisesta kertova teos. Se heijastaa lopullisen päämääränsä mysteerin kohtaavan ihmisen ahdistusta”, kirjoitti urkurisäveltäjä Maurice Duruflé Requiemistään.
Kerrotaan, että Gustav Holstia harmitti Planeettojensa yletön suosio. Holstin pääteos pitää kuitenkin sisällään paljon enemmän kuin pelkkää musiikillista horoskooppihömppää. Se on kiinnostava kurkistus 1900-luvun alun sivistyneen eurooppalaisen maailmankuvaan, jonka rationaalisuutta horjutti innostus teosofiaan ja astrologiaan.