Elgar sävelsi John Henry Newmanin runon The Dream of Gerontius solisteille, kuorolle ja orkesterille Birminghamin triennaalisia musiikkifestivaaleja varten vuonna 1900. Saksalainen kapellimestari Hans Richter johti kantaesityksen, jota varjosti huonosti valmisteltu kuoro. Kriitikot tunnustivat teoksen mestarillisuuden esityksen puutteista huolimatta.
Se esitettiin seuraavan kerran vuonna 1901 Düsseldorfissa Saksassa ja uudelleen vuonna 1902 Julius Buthsin johdolla. Saksalainen lehdistö oli teoksesta jo hyvin innostunut ja lausui mm. että ”Elgar seisoo Berliozin, Wagnerin ja Lisztin harteilla, joiden vaikutuksista hän on vapautunut, ja noussut merkittäväksi säveltäjäksi. Hän on yksi nykyajan musiikkitaiteen johtajista.”
Musiikkitalon kuoro laulaa Nicolas Collonin johtaman Radion sinfoniaorkesterin, solistien sekä Helsingin kamarikuoron, Cambridge University Symphony Choruksen ja Dominanten kanssa. Gerontiuksen unen uusi taltiointi on otettu vastaan innostuneesti ja se on saanut hyviä arvosteluja eri tahoilla.
