RSO-festivaalin fokussäveltäjä on brittiläinen säveltäjä-kapellimestari George Benjamin. Messiaenin johdolla opiskelleelle Benjaminille ranskalainen musiikki on kuin toinen äidinkieli. Konserttonsa orkesterille hän kirjoitti kuitenkin maanmiehensä, ystävänsä Oliver Knussenin muistolle. Teos ei ole surumusiikkia, vaan kuvastaa kohteensa sydämellisyyttä ja huumorintajua.
Claude Debussyn Kolme nokturnoa toimivat johdatuksena unenomaiseen yömaailmaan, josta Benjaminin orkesterilaulusarja The Dream of the Song ammentaa. Benjaminin teksteiksi valitsema andalusialainen runous on tulvillaan ”tähtien ja kuunvalon kuvastoa”. Richard Straussin Kuolemassa ja kirkastuksessa taiteilija luo kuoleman hetkellä katseen menneeseen elämäänsä.
Nicholas Collon, kapellimestari
Iestyn Davies, kontratenori
Laulajia Helsingin kamarikuorosta ja Musiikkitalon kuorosta
Tippettin yhä ajankohtainen ja harvoin kuultu oratorio kuullaan Musiikkitalon konserttisalissa. Teoksellaan Tippett lähetti vahvan viestin aikalaisilleen toisten ymmärtämisen välttämättömyydestä aikana, jolloin yhteiskunnat olivat äärimmilleen jakautuneita ja kansallisvaltioiden riidat sytyttivät toisen maailmansodan. Tippett sanoutui irti aikansa normeista tuodakseen alistettujen äänen kuuluviin korvaamalla oratorion koraalit afroamerikkalaisilla spirituaaleilla.
Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesteri
Sibelius-Akatemian kuoro, Kuopion yksikön kuoro
Musiikkitalon kuoro
Sibelius-Akatemian laulusolistit
Nils Schweckendiek, kapellimestari
Thomas Adèsin Dante-baletin ensimmäinen osa Inferno kuultiin RSO:n Adès-festivaalilla syksyllä 2021. Tämänkertaisella vierailullaan Adès johtaa baletista osat Purgatorio ja Paradiso. Infernon paikalle Adès on tässä konsertissa sijoittanut Jean Sibeliuksen modernistisuudessaan karun ja arvoituksellisen neljännen sinfonian. Sibelius kiinnostaa Adèsia sekä säveltäjänä että kapellimestarina, joskin eri tavoilla.
Jumalaisen näytelmän näkymatka jatkuu kahdessa uudessa osassa. Purgatorio eli Kiirastuli on sävytetty Lähi-idän värein, ja sen läpi kuljetaan paratiisilliseen kirkkauteen. Adèsin Dante-baletilla on kriitikkojen mukaan paikkansa suurten balettisäveltäjien, Tšaikovskin, Ravelin ja Stravinskyn rinnalla, samalla kun se toimii mitä parhaiten myös konserttimusiikkina.
Thomas Adès, kapellimestari
Musiikkitalon kuoron naislaulajat
Kreikan kielestä juontuva Gerontius tarkoittaa yksinkertaisesti vanhaa miestä. Edward Elgarin suurenmoisessa oratoriossa vanhus uneksii kuoleman jälkeisestä elämästä, kiirastulesta, enkeleistä ja lopulta Luojan näkemisestä. Elgar oli itse katolinen ja käsitteli kardinaali John Henry Newmanin kirjoittamaa tekstiä äärimmäisen kunnioittavasti. Hän ei kuitenkaan halunnut vieroittaa maallisempaakaan kuulijaa. ”Kuvittelin Gerontiuksen meidän kaltaiseksemme ihmiseksi, ei papiksi tai pyhimykseksi, vaan syntiseksi. Siksi en ole täyttänyt hänen osuuttaan kirkkolauluilla ja sen semmoisella, vaan kunnon terveellä, täysiverisellä, romanttisella maanläheisyydellä”, Elgar selitti.
Nicholas Collon, kapellimestari
Dame Sarah Connolly, mezzosopraano
Allan Clayton, tenori
Roderick Williams, baritoni
Musiikkitalon kuoro
Cambridge University Choir
”Missä vain lempeä siipesi liikahtaa, siellä ihmisistä tulee veljet keskenään.” Friedrich Schillerin Oodin ilolle sanoma ei ole vanhentunut kahdessa vuosisadassa, ei ainakaan siinä musiikillisessa muodossa, jonka sille antoi Ludwig van Beethoven yhdeksännen sinfoniansa kuorofinaalissa.
Sinfonia valmistui ja kantaesitettiin vuonna 1824, keskellä Napoleonin jälkeisen Euroopan poliittista kuohuntaa. Näissä olosuhteissa syntyneestä monumentaalisesta sinfoniasta ja erityisesti sen finaalista on tullut universaali ihmisyyden ja vapauden symboli. Tarkalleen kaksisataa vuotta myöhemmin se tuntuu tärkeämmältä ja ajankohtaisemmalta kuin koskaan. Sinfonian parina kuullaan kanadalais-suomalaisen Matthew Whittallin uusi teos uruille ja orkesterille.
Nicholas Collon, kapellimestari
Tuuli Takala, sopraano
Tuomas Katajala, tenori,
Virginie Verrez, mezzosopraano
Matthew Rose, basso
Susanne Kujala, urut
”Missä vain lempeä siipesi liikahtaa, siellä ihmisistä tulee veljet keskenään.” Friedrich Schillerin Oodin ilolle sanoma ei ole vanhentunut kahdessa vuosisadassa, ei ainakaan siinä musiikillisessa muodossa, jonka sille antoi Ludwig van Beethoven yhdeksännen sinfoniansa kuorofinaalissa.
Sinfonia valmistui ja kantaesitettiin vuonna 1824, keskellä Napoleonin jälkeisen Euroopan poliittista kuohuntaa. Näissä olosuhteissa syntyneestä monumentaalisesta sinfoniasta ja erityisesti sen finaalista on tullut universaali ihmisyyden ja vapauden symboli. Tarkalleen kaksisataa vuotta myöhemmin se tuntuu tärkeämmältä ja ajankohtaisemmalta kuin koskaan. Sinfonian parina kuullaan kanadalais-suomalaisen Matthew Whittallin uusi teos uruille ja orkesterille.
Nicholas Collon, kapellimestari
Tuuli Takala, sopraano
Tuomas Katajala, tenori,
Virginie Verrez, mezzosopraano
Matthew Rose, basso
Susanne Kujala, urut
Kahdeksannen sinfonian kolossaalinen hahmo hulmahti Gustav Mahlerin mieleen yhdessä leimauksessa. Ensiluonnokset viimeisteltyään Mahler tiesi säveltävänsä jotain, mikä saa hänen aikaisemmat teoksensa näyttämään pelkiltä alkusoitoilta. Kauden päätöskonsertissa Musiikkitalon suureen konserttisaliin kokoontuu kahdeksan solistia, kuusi kuoroa sekä sinfoniaorkesteri mahtavimmassa muodossaan urkuja unohtamatta. Orkesterin riveihin liittyy myös joukko nuoria muusikoita LEAD!-hankkeesta.
Kahdeksannen sinfonian kolossaalinen hahmo hulmahti Gustav Mahlerin mieleen yhdessä leimauksessa. Ensiluonnokset viimeisteltyään Mahler tiesi säveltävänsä jotain, mikä saa hänen aikaisemmat teoksensa näyttämään pelkiltä alkusoitoilta. Kauden päätöskonsertissa Musiikkitalon suureen konserttisaliin kokoontuu kahdeksan solistia, kuusi kuoroa sekä sinfoniaorkesteri mahtavimmassa muodossaan urkuja unohtamatta. Orkesterin riveihin liittyy myös joukko nuoria muusikoita LEAD!-hankkeesta.
Yhteystiedot
Toiminnanjohtaja Marjut Häkkinen
musiikkitalonkuoro@gmail.com
puh. +358 40 5621 959
Postiosoite
Musiikkitalon kuoro / Musiikkitalo
Mannerheimintie 13a
00100 Helsinki
