Syyskaudella toteutettiin harjoitusperiodi, jonka aikana treenasimme ensin Poulencin Gloriaa ja sitten Brahmsin Saksalaista sielunmessua (Ein deutsches Requiem). Kokoonnuimme viitenä peräkkäisenä iltana Musiikkitalolla. Nilsin ja Janin taitavan johtamisen lisäksi saimme nauttia kunkin harjoitussession aluksi lähes tunnin ajan laulamiseen valmistavista harjoitteista, joita meille ohjasi hollantilainen vocal coach Geert Berghs. Aloitimme joka ilta omien säärten, pohkeiden ja jalkaterien hieronnalla, siitä etenimme pikku hiljaa yhdessä hengittelyyn ja jatkoimme erilaisilla yksinkertaisuudessaan nerokkailla ääntä ja kehoa avaavilla harjoitteilla.
Liekö sitten näiden sessioiden ansiota, mutta jäin pohtimaan laulamisen ja nykyisin niin muodikkaan mindfulness-harjoittelun yhteyttä. Harvassa tilanteessa on niin läsnä kuin kuoroharjoituksissa.
Harjoituksissa
❤️ kiinnitetään huomiota hengitykseen
❤️ hengitetään yhdessä
❤️ luetaan nuottia (älyllinen haaste, joka vaatii keskittymistä ja jossa onnistuminen on palkitsevaa)
❤️ kuunnellaan ja seurataan keskittyneesti johtajaa ja reagoidaan herkästi hänen toiveisiinsa
❤️ tuotetaan ääntä (kiinnitetään huomiota sävelpuhtauteen ja tulkintaan)
❤️ tunnetaan, miten oma keho resonoi ja soi (maadoittuminen hetkeen)
❤️ kuunnellaan, miten oma ääni yhtyy äänten virtaan
❤️ pysähdytään yhteisen tavoitteen ääreen
❤️ heittäydytään hetkeen
❤️ pysähdytään kuolemattomien tekstien ja runouden (eri kielillä!) ääreen
❤️ lauletaan kuolematonta musiikkia ja liitytään osaksi sukupolvien ketjua
❤️ päästään ainakin ajoittain kollektiiviseen tilaan, jossa kaikki virtaa (flow)
❤️ luodaan yhdessä (toivottavasti) jotain sellaista, josta myös yleisö konsertissa nauttii!
Kuinka ihanaa onkaan laulaa!
Blogin kirjoittaja Päivi Ruoste laulaa Musiikkitalon kuoron ykkösaltossa.
