Musiikkitalon kuoron täyttäessä 10 vuotta

Kymmenen vuotta sitten oli ilmassa suurta odotusta ja jännitystä. Olin nähnyt hakuilmoituksen uutuuttaan hohtavaan Musiikkitalon kuoroon ja lukenutkin jo lehdestä ensimmäisistä koelauluihin osallistuneista. En ollut ajatellut hakevani kuoroon, mutta kun pari ystävääni eri yhteyksistä ilmoitti harkinneensa hakemista ja kyseli, olinko jo ilmoittautunut mukaan, päätin ottaa yhteyttä kuoroon.

Koelaulu järjestyi hetki ennen uuden kuoron ensimmäistä harjoitusta. Ennen kuin pääsin pitemmälle ehti Pati jo komentaa minut roudaamaan auditorion pystypianoa harjoitussaliin. Muistutuksena tuosta taitavat vieläkin olla naarmut ala-aulan lattiassa. Emme silloin vielä ymmärtäneet etsiä flyygeliä salin seinän takaa.

Illan jännittävin asia oli nähdä, keitä (myöhemmin Paavoksi ristityn) salin ovesta asteli sisään harjoituksen alkaessa. Ilmapiiri oli sähköisen innostunut, ja tiesimme kaikki tekevämme tuona iltana historiaa. Kauan odotettu Musiikkitalo oli saanut oman kuoron, jonka avausnumero konserttisalin puolella oli Sibeliuksen Ateenalaisten laulu.

Ensimmäiset viisi vuotta olivat odotusten lunastamista ja asemien hakemista suomalaisessa kuoromaailmassa. Paineet olivat kovat, sillä osa arvostelijoista ei sulattanut amatöörikuoron perustamista paikalle, joka heidän mukaansa olisi ehdottomasti kuulunut ammattikuorolle. Eräs alan ammattilainen puhisi kuoron olevan kadulta kokoon haalittu satunnainen joukko amatöörejä.

Hannu Linnulla oli tapana ottaa kuorolaisilta turhat luulot pois heti alkuunsa, mutta harjoitukset päättyivät kuitenkin aina positiivisissa tunnelmissa. Kuoro alkoi vakiinnuttaa asemaansa talon orkestereiden ja Sibelius-Akatemian yhteistyökumppanina. Olisimme saaneet laulettavaa enemmänkin kuin mihin resurssimme riittivät.

Viitenä viimeisenä vuotena on määrätietoisesti pyritty sekä kasvattamaan laulajiston kokoa että nostamaan kuoron taiteellista tasoa. Tavoitteessa lienee onnistuttu, sillä sekin kriitikko, joka muisti säännöllisesti mainita, miten tärkeä olisi saada Musiikkitaloon ammattikuoro, totesi viimeisimmässä arvostelussaan uuden taiteellisen johdon kehittäneen kuoroa huomattavasti.

Kuoron täyttäessä kymmenen vuotta meitä alkuperäisiä laulajia on rivissä vielä noin 30 vähän laskutavasta riippuen. Kuoron listavahvuus on noin 120 laulajaa, mikä on asetettu tavoitteeksikin. Ongelma on siinä, että konserttivahvuus on kaukana listavahvuudesta ja aktiivisesti mukana olevien laulajien osuus kaikista laulajista on yllättävänkin pieni.

Olen ymmärtänyt kuoron taiteellisen johdon ja hallituksen pohdiskelevan, miten voisimme motivoida laulajamme ottamaan osaa toimintaan nykyistä aktiivisemmin ja kehittämään kuorosta instrumentin, jota kelpaisi esitellä kansainvälisilläkin foorumeilla. Olisi hienoa, jos Helsingin Musiikkitalo tunnettaisiin niin kotimaassa kuin ulkomaillakin myös kuorostaan.

Meillä on käytössämme kaikki tarvittavat fasiliteetit, johtajamme ovat arvostettuja ammattilaisia ja saamme esiintyä parhaaseen katseluaikaan maamme parhaassa konserttisalissa maamme parhaiden orkestereiden sekä huippukapellimestareiden ja -solistien kanssa. Tämä on hyvä muistaa joka kerran, kun käymme harjoituksissa ja valmistaudumme esiintymisiin.

Blogin kirjoittaja Kimmo Metsä on Musiikkitalon kuoron tenorilaulaja.

Laulan, siis olen

Syyskaudella toteutettiin harjoitusperiodi, jonka aikana treenasimme ensin Poulencin Gloriaa ja sitten Brahmsin Saksalaista sielunmessua (Ein deutsches Requiem). Kokoonnuimme viitenä peräkkäisenä iltana Musiikkitalolla. Nilsin ja Janin

Lue lisää »
Mikko Kuivalainen, basso

Kulkutautiajan kuorolaisen soittolista

Yritän pitää aina korvat auki ennakkoluulottomasti eri musiikkityyleille ja aikakausille. Japani on kiinnostanut minua pitkään monella tapaa ja innostuin aloittamaan japanin kielen alkeiden opiskelun viime

Lue lisää »

Kirjaudu