Kuva: Arto Käkönen
Kuorolaulu on Tiinalla verissä. Kaikki hänen isovanhempansa ovat johtaneet kuoroja, ja hänen isänsä lauloi aikanaan Radion sinfoniakuorossa. Tiina itse lauloi Galante-kuorossa 11 vuoden ajan sekä soittaa pianoa ja poikkihuilua. Vaskivuoren musiikkilukiota käydessään hän lauloi lukion kamarikuorossa, kävi laulutunneilla ja etsiytyi myös Sibelius-Akatemian oopperaproduktioihin avoimien koelaulujen kautta. Lukion jälkeen Tiina opiskeli musiikkitiedettä, mutta intendentin tehtävässä hän kokee saaneensa eniten hyötyä monipuolisesta työkokemuksestaan.
– Aloitin työt Sibelius-Akatemiassa 17-vuotiaana. Minulla on ollut vuosien varrella siellä varmaan 25 työsuhdetta: narikassa, lipunmyyjänä, konserttivahtimestarina, tuotantoassistenttina, tuottajana. Työkokemuksesta oli myöhemmin paljon hyötyä Musiikkitalon kuoron intendentin tehtävässä. Osasin esimerkiksi tehdä konkreettisia ehdotuksia sen suhteen, miten saisimme kuoron mahtumaan orkesterin kanssa lavalle.
Toki henkilökohtaisilla ominaisuuksillakin on merkitystä.
– Olen hyvin tuloskeskeinen. Arvostan tavoitteellista toimintaa, jossa rohkea visio ohjaa suuntaa.
Idea Musiikkitalon kuorosta konkretisoituu
Kesällä 2011 Tiina teki Sibelius-Akatemiassa kansainvälisen tuottajan töitä. Musiikkitalon kuoro oli vielä idean tasolla, kun Tapani Länsiö pyysi häntä mukaan järjestämään koelauluja ja perustamaan organisaatiota.
– Ensimmäinen kysymys oli, voisinko vastata koelaulurumbasta. Samalla minusta tulisi naiskuoron ensimmäinen jäsen.
Kuoron syntyvaiheisiin liittyi paljon epävarmuutta, eikä vähiten sen vuoksi, että moni olisi toivonut uuteen Musiikkitaloon harrastajakuoron sijasta ammattimaista sinfoniakuoroa. Koelaulujen järjestäjät elivät jännityksessä.
– Vastavirtaenergiaa oli ilmassa niin paljon, että heräsi myös kysymys: mitä jos kukaan ei haekaan. Yli 400 hakemusta kuitenkin tuli. Kaikille lähetettiin ohjeet ja kutsut saapua koelauluun. Kun viideskymmenes hakemus tuli sähköpostiin, Pati [Länsiö] soitti että otetaanpas konjakit, nyt näyttää hyvältä.
Musiikkitalon kuoron takana oli kolmen hengen ydintiimi, johon kuuluivat Tiinan lisäksi Tapani Länsiö ja juristi Pekka Tarkela, joka myös lauloi kuorossa tenoria. Työtä oli paljon, mutta tehtävä oli antoisa.
– Tiimi oli pieni ja kysymykset isoja, mikä osaltaan piti meidät yhteisessä flow-kuplassa. Meillä oli selkeä työnjako: Pati oli taiteellinen johtaja, ja Pekka vastasi lakiosuudesta ja neuvotteli sopimusta yhteistyökumppaneiden kanssa. Organisaation luominen oli minun työni, toki tiiviissä vuoropuhelussa Patin kanssa.
Aivan uuden kuoro-organisaation luominen tyhjästä oli valtava tehtävä.
– Piti päättää, mitä tehdään ja milloin, miten sisäinen ja ulkoinen viestintä järjestetään, onko logoa, millaista brändiä lähdetään luomaan ja miten. Uusia kysymyksiä tuli vastaan koko ajan: Y-tunnus, säännöt, pääsy tilavarausjärjestelmään, Musiikkitalon kuoron suhde Musiikkitaloon, kuoropuvut. Viiteryhmänä olivat eurooppalaiset sinfoniakuorot, mutta monen niistä brändit ja nettisivut näyttivät unohdetuilta. Mietin näitä asioita paljon, ja se oli aika yksinäistä puuhaa.
Musiikkitalon kuoron perustamisvuoden jälkeen ja kuoron aloitettua harjoitustoimintansa Tiina aloitti myös Urkuyö ja Aaria -festivaalin toiminnanjohtajana. Palkka intendentin tehtävästä ei ollut kummoinen, mutta halu onnistua ajoi eteenpäin.
– Ei ollut ulkopuolista tahoa, jolle teimme, vaan loimme kuoroa kuin omaa yritystä. Minulla oli voimakas olo siitä, että olin oikeassa paikassa, draivi oli niin valtaisa.
Laulajien tulee saada keskittyä laulamiseen
Tavoitteena oli perustaa kuoro, johon haluaisivat tulla mukaan maan parhaat amatöörilaulajat. Valtaisa hakijamäärä ja hakijoiden korkea taso kertoivat siitä, että tässä oli onnistuttu.
– Jos halutaan luoda uusi kuoro, joka on vetovoimainen, sen pitää olla aidosti ainutlaatuinen. Vaativuustason asettamisessa ei tule arastella. Mielekkyys tulee siitä, että ihminen saa toteuttaa omaa lahjakkuuttaan täysimääräisesti, kokee palkitsevuutta, mutta joutuu pinnistelemään sen eteen.
Tiina halusi tehdä työnsä mahdollisimman hyvin ja luoda taustaorganisaation, joka olisi niin toimiva, että laulajat voisivat keskittyä vain laulamiseen.
– Johtotähtenäni on ollut säilyttää palveleva rooli. Toimivien asioiden takana on usein nähty paljon vaivaa! Vaikka kyseessä on amatöörikuoro, tarjotaan ammattimainen organisaatio, jolloin voidaan edellyttää laulajiltakin ammattimaista toimintaa.
Yksi tärkeimmistä toimintaa ohjaavista ajatuksista on ollut se, että jokaisen kuorolaisen aika on arvokasta ja kilpailtua.
– Organisaation ja laulajien pitää arvostaa toinen toistensa aikaa, ja aikataulujen pitää toimia. Laulajat olivatkin erittäin sitoutuneita ja vaihtoivat esimerkiksi lentoja ja kokousaikoja päästäkseen harjoituksiin.
Musiikkitalon kuoron harjoitukset olivat alkuvuosina joka toinen viikko. Ajankohdaksi valittiin sunnuntai-ilta, joka monella on vapaa. Tämä oli myös Musiikkitalon hukka-aikaa, jolloin harjoitustilaa oli vapaana. Harvan harjoitustahdin takia kotiharjoittelu kuului asiaan.
– Kolme neljäsosaa porukasta ei voi odottaa, kun neljännes tankkaa stemmoja.
Korkeaan laatuun pyrittiin niin organisaation toimivuuden kuin muidenkin yksityiskohtien suhteen. Tiina ottaa esimerkiksi kuoropuvut, jotka toteutettiin opinnäytetyönä huolellisen suunnitteluprosessin kautta, Musiikkitalon graafisen ohjeistuksen väripalettia seuraten.
– Ajattelen mielelläni taloudellisesti ja brändin kautta. Huolellisesti mietitty brändi viestittää, että me teemme tätä tosissamme. Ulkoa laulaminen, jota Musiikkitalon kuoro alkuaikoinaan teki paljon, on sekin osa brändiä. Se viestii myös kapellimestarin arvostamisesta: sinulla on meidän katseemme.
”On vahva luotto siihen, että tämä tulee menemään hyvin”
Ensikonsertissaan 21.9.2012 Musiikkitalon kuoro esitti Brahmsin Ein deutsches Requiemin Radion sinfoniaorkesterin, solistien ja Jukka-Pekka Sarasteen kanssa. Kun kysyn Tiinalta, millaisia kohokohtia hänen intendenttikaudellaan oli, hän palaa juuri tähän konserttiin.
– Ensimmäisen konsertin ensimmäiset soinnut. Ein deutsches Requiemin alkusoitto aiheuttaa edelleen voimakkaan paluun siihen hetkeen. Työ on takana, kauan odotettu H-hetki on käsillä, ja on vahva luotto siihen, että tämä tulee menemään hyvin.
Toinen alkuajoilta voimakkaasti mieleen jäänyt konsertti oli Verdin Requiem, joka esitettiin 13. ja 14.9.2013. Radion sinfoniaorkesteria, kuoroa ja solisteja johti Hannu Lintu.
– Olen palannut tähän konserttiin tallenteen kautta toistuvasti. Nautin todella tuosta versiosta, solisteista, orkesterista, Linnun johtamisesta ja ihan itse teoksen laulamisesta – Verdi auttaa siinä laulajaa erittäin paljon! Siinä päivässä oli paljon helppoutta ja hyvää henkeä, ja konsertin jälkeisessä karonkassa oli poikkeuksellisen hyvä ja vapautunut tunnelma. Päivä oli organisaationkin kannalta onnistunut. Monessa mielessä oltiin lähellä tavoitteita.
Tiina jää pohtimaan, miksi juuri alkuaikojen konsertit ovat jääneet voimakkaimmin mieleen.
– Ensimmäistä kertaa ei voi tulla uudestaan. Siinä on läsnä uutuuden tunne ja sen vastakappaleena kaikki muut mahdollisuudet, korkean riskin toinen puoli. Debyytissä odotukset olivat erityisellä tavalla tihentyneet. Siinä tilanteessa paineen ja rauhan suhde oli kohdallaan: voi tuntea syvää sisäistä rauhaa keskellä lavaa ja ylpeyttä siitä, että laulamme ulkoa.
Musiikkitalon kuoro lauloi Ein deutsches Requiemin myös Tiinan intendenttikauden viimeisissä konserteissa 25. ja 26.10.2017. Voiko ajatella, että ympyrä sulkeutui?
– Palasin näiden lokakuun 2017 konserttien aikana monesti ensimmäisen konsertin tunnelmiin. Oloni oli haikea, mutta minulla oli pitkään ollut liian paljon töitä, joten ratkaisu oli selvä. Intendentin työstä ei ollut kuitenkaan tulossa tehtävää, josta yksinään voisi saada toimeentulon.
Intendentistä rivilaulajaksi
Tapani Länsiö jätti Musiikkitalon kuoron taiteellisen johtajan tehtävän tammikuussa 2017, ja hänen tilalleen tulivat Nils Schweckendiek taiteelliseksi johtajaksi ja Jani Sivén kuoromestariksi. Tiinan intendenttikausi päättyi saman vuoden marraskuussa. Ajankohta oli mietitty huolellisesti.
– Tiedon siirtymisen ja asioiden hoidon kannalta oli olennaista, ettei vaihto tullut yhtä aikaa Patin kanssa. Pienessä organisaatiossa kaikki henkilöt eivät voi vaihtua kerralla.
Miten intendentin ja laulajan roolien yhdistäminen onnistui?
– Roolit sopivat yhteen erittäin hyvin, tukivat toisiaan ja toivat näkökulmaa toisiinsa. Kun esimerkiksi ehdotin, että teos opiskellaan ulkoa, mietin asiaa oman laulajuuteni kautta. Roudarista intendentiksi nouseminen on tuonut minulle samantyyppistä pääomaa. Sisänäkemys eri osatekijöistä tuo uskottavuutta ja kasvattaa ammatillista itsetuntoa: tunnen ne asiat, joita pyöritän.
Intendentistä rivilaulajaksi siirtyminen merkitsi Tiinalle eräänlaista henkistä irtiottoa.
– On tuntunut yllättävän hämmentävältä jatkaa rivilaulajana, näkökulma on niin vahvasti erilainen. Intendenttinä ollessani kuoro oli minulle kuin oma yritys, johon minulla oli syvällinen side. Siitä piti tietoisesti irrottautua, antaa sen jatkaa omaa elämäänsä. Kuoro seisoo omilla jaloillaan, ja sillä on jo monenlaista pääomaa. Kuoro teki matkan ideasta instituutioksi, siitä tuli hieno juttu.
Uudet avaukset pitävät kuorokentän elossa
Kysyn Tiinalta, mitä hän pitää tärkeimpinä Musiikkitalon kuoron myötä Suomen kuorokenttään tulleista asioista.
– Aina kun luodaan uutta, se freesaa koko kenttää. Kaikki uusi pakottaa muitakin miettimään omia tekemisen tapojaan, reagoimaan uusiin haasteisiin. Seuraan myös muiden kuorojen uusia avauksia. Teot vahvistavat toinen toistaan ja lisäävät koko kentän elinvoimaisuutta.
Suomessa toimii tällä hetkellä vain kourallinen kuoroja, jotka voidaan luokitella jollain tavoin sinfoniakuoroiksi. Musiikkitalon kuoro vakiinnuttaa osaltaan tätä lajityyppiä Suomessa.
– Tarkoituksena oli tuoda yhtenäinen instrumentti kokoomakuorojen tilalle. Sinfoniakuoron soinnissa on erilaiset ihanteet kuin oopperakuorossa tai pienemmissä kokoonpanoissa. Instrumentti on monipuolinen, siinä on jaloutta, herkkyyttä ja vivahteikkuutta, jotka yhdistyvät intensiivisen leveään sointiin. Jo koelauluissa haimme nimenomaan sinfoniakuoroon sopivia ääniä.
Musiikkitalon konserttisalin olosuhteet saavat Tiinalta kiitosta.
– Meillä on käytettävissämme tila, jossa voi tutkia myös hiljaisuutta ja sen erilaisia kohtaamistapoja musiikin yhteydessä. Monet hienoimmat hetket ovat olleet niitä, joissa suuri kuoro on laulanut aivan hiljaa.
Konsertoidessaan Radion sinfoniaorkesterin ja Helsingin kaupunginorkesterin kanssa täysille saleille Musiikkitalon kuoro on saanut paljon näkyvyyttä.
– Uskon, että tämä on nostanut kuoromusiikin arvostusta ja brändiä yleisemminkin. Kuoromusiikin näkyvyys valtakunnallisessa televisiossa on kasvanut, ja televisio, jos mikä, on edelleen todellinen koko kansan väline.
Sitouttamisesta ja riskinoton tärkeydestä
Puhumme tovin Musiikkitalon kuoron historian merkittävimmästä vedenjakajasta, taiteellisen johdon vaihtumisesta. Tiina on havainnut, että kahden johtajan mallin myötä tekemisen tapa on muuttunut. Mikä kuorossa muuttui taiteellisen johdon vaihtumisen myötä?
– Ensinnäkin kuoro on saanut hyvin korkeatasoisen taiteellisen johtajan ja kuoromestarin. Tinkimättömiä kovan luokan tekijöitä molemmat. Siirtyminen tarkoitti kuorolle myös siirtymistä perustamisvuosista seuraavaan vaiheeseen, jossa olemassa oleva organisaatio palkkaa työntekijänsä määriteltyihin tehtäviin. Asiat muuttuvat aina henkilövaihdoksissa, jokaisella on omat erityisvahvuutensa. Muutoksen yhteydessä osa toiminnallisista perinteistä päätettiin jättää pois, kuten Hymnien yö, vuosittainen oma a cappella -konsertti isossa salissa. Ajattelen, että saavutetuista asioista kannattaa luopua harkiten. Tässä perinteessä oli paljon sellaista, minkä itse näin hyväksi sekä yhteistyön, brändin että taiteellisenkin toiminnan kannalta. Jostain luovuttiin, ja samalla on tullut paljon uutta!
Tiinan mielestä kuoron taso oli jo alkuvuosina ilahduttavan korkea.
– Osa alkuaikojen konserttiäänitteistä on varsin korkealaatuisia. Moni etevä laulaja on jäänyt pois, joiden olisi suonut jatkaa. On ikävää, jos konsertteihin pitää ostaa laulaja jonkun poistumisen vuoksi. Maamme parhaat amatöörilaulajat ovat kultaa.
Tavoitteena on, että mahdollisimman moni laulaja viihtyisi kuorossa ja sitoutuisi sen toimintaan pitkäjänteisesti. Mitä sitouttaminen on, kun sitä ei tehdä rahan kautta?
– Nämä asiat liittyvät aitoon arvostukseen. Merkityksellisyys tulee ydintoiminnan laadusta ja riittävän korkeasta tavoitetasosta. Ihminen haluaa ylittää itsensä ja olla siellä, missä tehdään historiaa. Kun vaaditaan mutta myös luotetaan, ylität itsesi, itsetuntosi nousee ja sitoudut tiiviimmin organisaatioon.
Tiinan mukaan myös vahva ja näkemyksellinen johtajuus tekee kuorosta vetovoimaisen.
– Ei huutoäänestyksiä, vaan rohkeita päätöksiä, jotka tuodaan mietittyinä. Toivoisin rohkeutta asettaa tavoitteet vielä korkeammalle sekä vision että toimintatapojen suhteen. Ettei lähdetä liikkeelle jo olemassa olevista realiteeteista, vaan jonkin uuden luomisesta: mitä vaatisi, että visio voisi olla totta.
Vertailukohtien tulisi olla kansainvälisiä.
– Sitten pitäisi varmistaa, että toimintatavat ja teot ovat linjassa kansainvälisen tason kanssa. Tämän tulisi läpäistä koko toiminta. Tulisi muistaa, että kuoroa ei tehdä jäsenistöä varten, vaan suomalaista musiikkielämää varten.
Musiikkitalon kuoro on kymmenen toimintavuotensa aikana saanut tukevan jalansijan Suomen musiikkielämässä. Epäilijöitä on kuitenkin riittänyt, ja sekä kuoro että sen ensimmäinen taiteellinen johtaja Länsiö ovat saaneet osakseen arvostelua. Tiina pohtii, että kulttuurielämän ilmapiiri voisi olla armollisempi.
– Uuden luominen on aina korkean riskin toimintaa. Riskinottoa pitäisi arvostaa enemmän! Onko oleellista, että on täydellinen? Vai se, että saa ajatuksen ja toimii – voi joutua naurunalaiseksi, mutta toimii silti. Jos pelkää virheitä, tulokset tasapäistyvät. Toivomme kaikki kuitenkin uudistuvaa ja elävää musiikkikulttuuria.
Anna Pulkkis
